Annetaan ihmisten kohdata!

Kaupunki-sana viittaa vahvasti kaupankäyntiin. Sen alkuperäinen merkitys on kauppapaikka. Samoilla linjoilla mennään nykyäänkin: Kaupunkien keskustat ovat kauppojen ja ostoskeskusten rykelmiä; yksissä myydään tavaraa, toisissa ruokaa ja juomaa, kolmansissa elämyksiä. Keskeisiä alueita uudistettaessa massiiviset kauppakeskukset peittävät alueen niin Kalasatamassa kuin Pasilassakin.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse takertua vanhaan: Voimme tehdä kaupunkista sellaisen kuin parhaaksi näemme. Kaupankäynti on toki tärkeää niin ihmisten hyvinvoinnille kuin taloudellekin, mutta se on vain yksi osa elämää. Useimmille elämän epäkaupallinen osuus – kohtaaminen, keskustelu, uuden luominen yksin ja yhdessä – on tärkeämpää kuin ostaminen ja myyminen. Kun elintasosta on saavutettu riittävän hyvä, laadukasta ruokaa ja tavaraa saa kaupasta helposti, keskityn ainakin itse mielummin muiden ihmisten kanssa olemiseen ja tekemiseen kuin entistä hienompien ostosten tavoitteluun.

Henkisen hyvinvoinnin ja yhteiskunnan kehityksen kannalta on olennaista että ihmisillä on helppo mahdollisuus tavata toisiaan. Ilman toimivaa suhdetta yhteiskunnan muihin ihmisiin on elämä helposti onnetonta tavaramäärästä riippumatta.

Nykyään yleinen sosiaalinen kanssakäyminen verkossa on kasvotusten kohtaamiselle huono korvike. Erilaisiksi koetut ihmiset on nettikirjoittelussa helppo lokeroida ja syyllistää vihan kohteeksi, niin etteivät he ole kohta ihmisiä ollenkaan. Kun ”erilaisen” ihmisen kohtaa kasvokkain keskustellen huomaa usein, että kyseessä onkin loppujen lopuksi mukava ihminen, jolla on samanlaisia tunteita, huolia ja ilon aiheita kuin itselläkin. Sen lisäksi, että toisiin tutustuminen lisää henkistä hyvinvointia on uusien ihmisten tapaaminen innovaatioiden ydin. Kun eri taustoista tulevat, erilaisia kokeneet ihmiset kohtaavat syntyy uutta kulttuuria ja ajatuksia.

Siksi on syytä muistaa myös kaupunkisuunnittelussa elämän ja yhteiskunnan epäkaupallinen puoli. Ihmisillä pitää olla helppo mahdollisuus tavata toisiaan ilman että tarkoitus on ostaa jotain tai käyttää päihteitä.

Miten tämä tehdään käytännössä?

Kauppakeskuksiin avoimia kohtauspaikkoja

Ostoskeskukset peittävät nykyään keskustat ja ovat täynnä kaupallisuutta. Ihminen, joka ei osta vaan oleskelee koetaan jopa epäilyttäväksi ja voi saada vartijat peräänsä. Näin ei tarvitse olla. Kaupunki voi vaatia, että tietty prosenttiosuus – vaikkapa 15% – jokaisen kauppakeskuksen pinta-alasta on vapaata kohtaamistilaa, jossa ihmiset voivat oleskella keskenään ja järjestää ilmaisia, avoimia kulttuuritapahtumia. Tilat voivat olla kaupungin hallinnassa ja kansalaiset voivat varata niitä avoimiin tapahtumiin keskitetyn varausjärjestelmän kautta.

Tämä on loppupeleissä myös kauppojen etu: Epäkaupallinen alue lisää viihtyvyyttä, tuo asiakkaita ja myyntiä.

Korttelihuoneita kivijalkaan

Suomessa monella asuinalueella ihmiset tuntevat heikosti naapureitaan. Jos on onnekas rappukäytävässä moikataan. Jos ei, ohittavat naapurit toisensa mitään sanomatta. Moni elääkin erittäin yksin, mikä näkyy masennuslääkkeiden kulutuksessa maassamme.

Käy helposti niin, että yksinäinen ihminen viettää iltaa kotonaan netin ääressä. Aika voi kulua esimerkiksi väärin ajattelevia tai väärän värisiä haukkuessa erilaisilla keskustelufoorumeilla. Mitä jos alakerrassa olisi korttelihuone, johon voisi mennä oleskelemaan naapureiden kanssa, juttelemaan, juomaan kupin kuumaa ja vaikka katsomaan TV:tä yhdessä? Naapuri saattaisi olla se ”väärä” ihminen, jota netissä haukutaan, mutta jonka kanssa keskustellessa löytyykin yhteisiä naurun tai pohdiskelun aiheita.

Avoimia korttelihuoneita voidaan järjestää esimerkiksi tyhjillään oleviin liiketiloihin. Asukkaat valitsevat keskuudestaan ihmiset, jotka vastaavat tilan siisteydestä ja hankkivat sinne yhteisellä kolehdilla kahvia ja pikkupurtavaa. Ihmiset tekevät ja puhuvat yhdessä auttaen toisiaan pärjäämään: Sehän on elämässä tärkeintä.

Tulen edistämään kauppakeskusten avoimia kulttuuritiloja ja korttelihuoneita kaupunginvaltuustossa.