Hiilikasat historiaan: Tilalle metallipallo!

Helsingin Hanasaaren massiiviset hiilikasat saavat monen kaupunkilaisen mietteliääksi. Hiilivuori poltetaan kaupungin lämmittämiseksi uunissa ja tuprutetaan savut taivaalle kasvihuonepäästöjen ollessa suurempia kuin millään muulla energiamuodolla. Maailman yhden edistyksellisimmän ja kehittyneimmän maan pääkaupunki toimii yhtä vastuuttomasti kuin pahin kehitysmaasaastuttaja.

Poliitikkojen standardiratkaisu hiiliongelmaan on panostaa uusiutuvaan energiaan. Minustakin tuuli- ja aurinkovoima on lähtökohtaisesti hyvä asia, ja aurinkopaneelien asentaminen katoille on syytä tehdä helpommaksi. Helsingissä ja muissa Suomen kaupungeissa paneelit tai tuulimyllyt eivät kuitenkaan pysty tuottamaan kaukolämpöä, josta suurin osa kasvihuonepäästöistämme koostuu. Eikä kumpikaan usein tuota edes sähköä silloin kun sitä eniten tarvitaan, eli sydäntalven pakkasilla.

Siksi Helsingissä on valittu ”uusiutuvan bioenergian” strategia. Hakataan metsät ja poltetaan ne uunissa – sehän on luonnollista! Jo nyt, ennen suunnitelman toteuttamista, Yhdysvalloissa hakataan ja laivataan Eurooppaan miljoona tonnia puuta kuukaudessa. Se poltetaan tuottaen ilmakehään valtavat määrät sekä kasvihuonepäästöjä että tappavia pienhiukkasia. Uusiutuva bioenergia ei ole hyväksi ympäristölle ja ilmastolle.

Helsingin Energian työntekijät kertovat painostavasta ilmapiiristä. Kun tieteellisiä tosiasioita kerrotaan ylimmällä johdolle on reaktio tyrmäävä. Uusiutuva bioenergia on valittu, korvat ja suut kiinni jos joku kertoo paremmasta ratkaisusta. Kun poliitikot ovat päättäneet linjan millä ääniä kalastellaan on tutkijoiden ja insinöörien parempi olla hiljaa.

Minusta taas politiikan perustana tulee olla tutkijoiden ja insinöörien kuuntelu tarkalla korvalla. Kun tosiasioita katsotaan silmiin ainoa vaihtoehto ympäristöystävälliseen, järkevän hintaiseen kaukolämmön tuotantoon Helsingissä on ydinvoima.

Ydinvoiman suhteen paras vaihtoehto on uusien sarjavalmisteisten minireaktorien käyttö. Olkiluoto kolmoseen ei niitä kannata verrata: Se on äärimmäisen suurena prototyyppilaitoksena sarjatuotetun minireaktorin vastakohta. Modernia voimalaa ei tarvitse rakentaa tuhansien ihmisten voimalla kymmentä vuotta, vaan sen reaktori tuodaan kapselina paikalle rekalla. Useiden vuosien käytön jälkeen kapseli lähetetään takaisin tehtaalle kierrätykseen ja korvataan uudella.

Polttoainetta ei tarvitse välissä ladata, koska käteen mahtuvassa pallossa ydinpolttoainetta on yhtä paljon energiaa kuin isossa hiilikasassa – tai rahtilaivallisessa Amerikassa hakattua metsää. Kuvassa näkyvä pallo on aitoa toriumia, uraanin kaltaista polttoainetta, joka on niin vaarallista että sitä voi huoletta kantaa paljain käsin. Tästä yhdestä pallosta voi tuottaa useiden kymmenien tuhansien helsinkiläisten päivässä käyttämän sähkö- ja lämpöenergian. Yksi käteen mahtuva pallo korvaa ne tuhannet hiilitonnit, jotka Hanasaaren voimalaitos kuluttaa vuorokaudessa täydellä teholla käydessään.

Uuden sukupolven reaktorit eroavat vanhoista myös siinä, että jos kaikki menisi mahdollisimman pahasti pieleen eikä edes henkilökuntaa olisi paikalla reaktori vain sammuisi itsestään – ilman tarvetta sähköllä tapahtuvaan jäähdytykseen tai muuhun aktiiviseen toimintaan.

Kaukolämpöä tuottavan modernin ydinvoimalan sijoituspaikaksi löytyy useita vaihtoehtoja. Kaukolämpöputki voidaan järkevillä kustannuksilla rakentaa jopa 90 kilometrin päästä Loviisasta jos sinne tehdään uusi voimala. Inkoossa 50km Helsingistä löytyy rakennuspaikaksi käytöstä poistettavan hiilivoimalan alue.

Voimala voidaan sijoittaa myös lähemmäksi kaupunkia meren rannalle tai saareen. Kallioon kaivettu voimala tuottaa puhdasta ja turvallista kaukolämpöä koko pääkaupunkiseudun tarpeisiin, eikä huonelämpötiloja tarvitse laskea kasvihuoneilmiön hillitsemiseksi. Samalla kaupungin kaikki päästöt romahtavat alle puoleen nykyisestä ja voimme olla luonnonsuojelun malliesimerkki koko maailmalle.