Kansanvallan uusi aika

Meppi herää Brysselissä hikisenä huonosti nukutun yön jälkeen. Edellisenä iltana tuli otettua vähän enemmän kuppia, mutta jokin muukin vaivaa. Mediat kohisivat eilen paljastuksesta, että uusiutuvan energian puolesta voimalla kamppaillut parlamentaarikko oli saanut tuulivoimafirman epäsuoralla avustuksella kesämökkitonttinsa puoleen hintaan.

Rankkaa. Onneksi asiaa voi yrittää paikata viestintätoimiston PR-tiimin avustuksella vielä vuosia jatkuvan edustajakauden aikana. Ja ehkä tuulivoimafirman kaverilta voisi kysyä toisella nimellä tehtävää lahjoitusta imagonkohennusprojektin rahoitukseen.

Parlamentaarikko ottaa luomujogurtin jääkaapista ja avaa samalla puhelimensa. Todellisuus jysähtää sisään.

Eilen hänellä oli yli kolmekymmentä tuhatta ääntä. Tänään alle neljätuhatta. Parin kuukauden sisällä olisi syytä pakata kamppeet ja muuttaa Brysselistä takaisin Suomeen, ellei ihmeitä tapahdu.

Eilisillan ja yön aikana MEPpiä aiemmin kannattaneet äänestäjät olivat siirtäneet äänensä toiselle kansanedustajalle. Suora demokratia oli näyttänyt, mistä kana pissii.

Suoran demokratia käyttöönotossa meni vuosia, mutta se mullisti politiikan. Sen sijaan että kansanedustajat saivat sikailla vapaasti vuosia valintansa jälkeen pystyivät äänestäjät halutessaan siirtämään äänensä netissä edustajalta toiselle. Tai käyttämään sen suoraan tietyssä parlamentin äänestyksessä jos kyseinen äänestys heitä kiinnosti.

Aluksi ideaa epäiltiin jopa itseään edistyksellisinä pitävissä piireissä. Eihän nettiäänestykseen voi luottaa, mistä voi tarkastaa ettei äänestystulokset ole väärennetty? Ja säilyisikö vaalisalaisuus voimassa?

Mahdolliset ongelmat oli onneksi helppo ratkaista. Äänestäjät tunnistautuivat järjestelmään luotettavasti kuten pankkiinsa, mutta äänestysjärjestelmä ei saanut tietää heidän identiteettiään. Jokaisen äänestyksen jälkeen äänestäjä sai äänestystapahtumasta luodun uniikin koodin. Sen pystyi myös tulostamaan paperille. Äänestystulos voitiin koodien avulla haluttaessa tarkistaa.

Huolet ohjelmointivirheistä ja servereiden luotettavuudesta saatiin ratkaistua tekemällä äänestysalgoritmista useampi eri toteutus, kaikki avointa lähdekoodia. Eri ohjelmia äänestysprosessin tekemiseksi ajettiin eri serverialustoilla yhtä aikaa, ja tuloksia verrattiin lopuksi. Jos ne olivat samat oli äänestysprosessi luotettava.

Suoran demokratian käyttöönotossa kului jokunen vuosi aikaa, mutta järjestelmän alettua toimia ei takaisin katsominen kiinnostanut enää ketään. Viimeinkin poliitikot olivat oikeasti vastuussa tekemisistään ja kansa sai päättää kuka heitä edusti. Kansanvallan puolesta sopi jo kohottaa malja.

On aika lopettaa pelleily ja tuoda oikeasti uutta näkemystä politiikkaan. Se onnistuu kirjoittamalla äänestyslappuun numerot 55.

(postasin tämän Uuden Suomen blogiini 1.5.)