Mantrojen toistelusta todelliseen luonnonsuojeluun

Autojen kasvihuonepäästöistä on nykyään helppo saada tietoa: Mainoksissa kerrotaan kuinka monta grammaa per kilometri auto päästää keskikulutuksellaan. Ongelma on, että kerrottu päästölukema johtaa harhaan: Auton valmistuksesta ja kierrätyksestä aiheutuvia suuria päästöjä ei ole huomioitu mitenkään. Tämä kärjistyy sähköautojen markkinoinnissa, jossa suurella energiankulutuksella valmistettujen monimutkaisten koneiden härskisti valehdellaan olevan nollapäästöisiä.

Energiantuotantoa vaivaa sama ongelma. Vaikka tietoa eri energiamuotojen elinkaaripäästöistä on saatavilla, siitä ei juuri välitetä jos valtion tuille on tiedossa sopiva osoite. Maakuntia ja sijoittajia rikastavia bioenergiaprojekteja tuetaan iloisesti ”nollapäästöisinä” virallisen hallitusohjelman mukaisesti, vaikka ne ovat kaukana siitä kuten kuvasta näkyy.

Aurinkopaneelit ovat viime aikoina olleet viime aikoina innostuksen kohteena. Puhdasta energiaa taivaalta! Paneeli katolla ja pihalla ei tosiaan saasteita päästä. Mutta kiinnostaako ketään mitä tapahtuu paneelitehtaalla? Ylläoleva kuva, jossa paneelien päästöt ovat suhteellisen pienet, edustaa valitettavasti parhainta tapausta, missä paneelit on valmistettu länsimaassa huolellisesti energiaa säästäen. Suosittujen kiinalaisten halpapaneelien päästöt voivat olla moninkertaiset eurooppalaisiin verrattuna ja jopa suuremmat kuin fossiilisen energian. Lisäksi paneelitehtaista on päästetty luontoon suuria määriä tappavia myrkkyjä.

Aurinko- ja tuulienergian ongelma on tuotannon epätasaisuus. Siksi akkuja on markkinoitu ahkerasti uusiutuvan energian varastoimiseen. Kellarissa möllöttävä design-akku ei pilaa ilmaa – vai miten sen valmistuksen kanssa oli? Tesla ja muut alkuvalmistajat pitävät suun tiukasti supussa päästötietojen suhteen, mikä on ympäristöystävällisyydellä ratsastaville firmoille erittäin epäilyttävää. Litiumin kaivaminen maan sisältä ja jalostus akuiksi ei varmasti ole saasteetonta toimintaa. Kuinka ilmastonmuutoksesta huolestunut kuluttaja voi tietää, auttaako kallis ”ekotuote” oikeasti päästöjen vähentämisessä vai onko ostopäätöksen tuloksena ilmastonmuutoksen kiihtyminen ja luonnon tuhoutuminen?

Faktat esiin

Ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu. Arvioidaan ja ilmoitetaan tuotteiden elinkaaripäästöt grammoina / km ajoneuvoille ja grammoina / kilowattitunti energiaratkaisuille. Elinkaaripäästöjen arviointi on syytä tehdä riippumattoman tahon toimesta, kuten kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on tehnyt energiamuodoille. Esimerkiksi EU-tasoinen tutkimusorganisaatio voisi hoitaa homman kun valmistajat on velvoitettu antamaan tarvittavat tiedot. Kilometrikohtaiset päästöt saadaan käyttämällä autojen keskimääräistä ajomatkaa elinaikanaan, samoin kuin tuotettua energiamäärää vastaavat päästöt käyttämällä keskimääräistä tuotanto- tai varastointimäärää.

Nyt ilmastonmuutosta on yritetty ratkaista toistamalla trendikkäitä mantroja, kuten ”uusiutuva energia”, ”bioenergia” ja ”akut”. On aika siirtyä mantroista todelliseen ongelmanratkaisuun ja valita tuotteita, joiden päästöjen pienuus on tosiasia eikä markkinointivalhe. Muuten vaarana on, että hyvää tarkoittava kuluttaminen vain kiihdyttää ilmastonmuutosta ja tuhoaa luontoa. Ilman faktoja on parempi jättää ostopäätös odottamaan.