Mitä Helsinki voi oppia Berliinistä?

Olen käynyt Berliinissä vuodesta 1990 ihmettelemässä sen muutosta. Valtionraja keskellä kaupunkia ja sen poistuminen teki kaupungista ainutlaatuisen. Kontrollin ja keskusjohtoisuuden tie oli kuljettu äärimmäisyyteen järkyttävin tuloksin ja yhtäkkiä ihmiset olivat vapaita. Keskustassa oli valtavia alueita tyhjänä tai hajoituskunnossa, jotka asukkaat ottivat haltuun ja tekivät mitä halusivat. Tuloksena syntyi kulttuuri- ja juhlapääkaupunki, jonka vertaista ei ole muualla. Vapaudesta huolimatta kaupunki on turvallinen ja hyvin toimiva.

Berliini osoittaa, että henkistä hyvinvointia ja uutta kulttuuria varten ei tarvita keskusjohtoista ohjelmaa, suurta budjettia ja bussilasteittain tiukkailmeisiä järjestysmiehiä. Riittää että ihmisille annetaan tilaa olla, tehdä ja tutustua toisiinsa.

Terassisäätely

Terasseja ei tarvitse säädellä pilkuntarkasti että kaupunki olisi viihtyisä. Vapaamuotoisen pöydän ja tuolin voi Berliinissä pystyttää minkä tahansa kaupan edustalle.

Helsingissäkin voidaan lopettaa terassien yksityiskohtainen säätely. Siihen liittyvää byrokratiaa ja ravintola-asiakkaille tulevia lisäkustannuksia ei tarvita. Riittää, ettei terassi kohtuuttomasti häiritse naapureita tai liikennettä.

Yökerhojen aukioloajat

Musiikki- ja taideklubien aukioloajat ovat Berliinissä pitkälti vapaat. Moni yökerho onkin myös päiväkerho musiikin soidessa keskeytyksettä perjantaista maanantaihin noin kymmenen euron pääsymaksulla. Ranteeseen saa leiman, jonka voi kotona suihkussa käydessä peittää teipillä. Kun tulee levon ja ruokailun jälkeen takaisin kerholle voi pyytää leimaan vahvistuksen. On myös mahdollista nukkua hyvät yöunet, syödä aamulla mysliä ja mennä selvin päin tanssimaan.

Helsingissä voidaan baarien ja yökerhojen aukioloaikojen rajoituksia vähentää huomattavasti kaupungin toimesta ja kertoa valtiolle, että lainsäädäntöä olisi muutettava sallimaan vapaampi aukiolo.

Vihreät tilat

Monen mielestä kasvillisuus on kaupungissa lähtökohtaisesti miellyttävämpää kuin täysin eloton kivi- ja betoniviidakko. Myös silloin kun kasvit ovat ilmestyneet paikalle luonnostaan ilman suunnittelua, istutusta ja trimmausta ihmisten toimesta.

Berliinissä on puistoja suunnilleen yhtä tiheässä kuin Helsingissä, mutta niitä hoidetaan vähemmän. Liikenteenjakajissa ja katukivien raoissa kasvavat ”rikkaruohot” voidaan kokea kauniina luontona eikä välttämättä likaisena uhkana joka pitää myrkyttää ja nyhtää pois.

Kasvillisuus epäilemättä puhdistaa ja raikastaa kaupunkia. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että moni ”rikkaruoho” onkin itse asiassa herkullinen villiyrtti, joka kelpaa erinomaisesti vaikkapa Michelin-ravintolan lautaselle. Sami Tallbergin silmiä ja makuhermoja avaavassa Villiyrtit-kirjassa kerrotaan, kuinka Helsingin ilmaisista luonnonkasveista saadaan herkkuruokaa.

Luonnonkasvit Helsingissä ovat rikkaus, jota on syytä vaalia eikä myrkyttää pois.

Avoimet tapahtumat julkisissa tiloissa

Helsingissä on nykyän ihastuttavan paljon kesätapahtumia. Niitä kuitenkin vaivaavat läpinäkymättömät aidat, järjestyksenvalvojien armeijat ja näistä seuraavat jonot ja ahdistava fiilis.

Berliinissä ”kulttuuriräjähdyksen” aiheutti 90-luvun alussa suurten julkisten tilojen vapautuminen taiteilijoiden, muusikoiden ja kenen tahansa käyttöön. Nykyään Berliiniä uhkaa sama kehitys kuin muitakin suurkaupunkeja: Kaupunkia valloittavat toimistotalot, joihin pääsee vain magneettikortilla ja kauppakeskukset, joissa voi vain kuluttaa rahaa.

Helsinki voi näyttää tässä esimerkkiä myös Berliinille. Mitä jos jokaisessa kauppakeskuksessa ja toimistokorttelissa olisi myös viheralue ja vapaa sisätila, joihin kuka tahansa voi tulla viettämään aikaa tai järjestämään ilmaisen tapahtuman? Näin keskustaan saadaan runsaasti tiloja, joissa ihmiset voivat tutustua toisiinsa ilman painetta kuluttamiseen ja päihtymiseen. Tämä on kaavoituksella helppo järjestää, kunhan politiikan tavoitteena ei ole joka neliömetrin kaupallistaminen vaan ihmisten hyvinvointi.