Tehdään yhdessä parempi maailma!

Pääsin henkilökohtaiseen kosketukseen uusnatsien eli skinien kanssa 90-luvulla. Olin ollut myöhään töissä fysiikan laitoksella ja lähdin sieltä koodirivit päässä pyörien kotia kohti. Kävelin Hakaniemen torin poikki, kun torin toisesta laidasta lähestyi noin neljäkymmentä minimalistista hiustyyliä ja vahvarakenteisia kenkiä arvostavaa nuorta miestä.

Kohtasimme torin puolivälissä ja moikkasin kavereita. Yksi heistä vastasi kysyen olinko käynyt armeijan. Sanoin etten ollut sitä vielä tehnyt, jolloin uteliaisuus jatkui koskien aikomuksiani asian suhteen. Vastasin että valinta saattaa osua sivariin.

Tunsin tönäisyn takanani ja käännyin katsomaan mitä siellä tapahtui. Yksi vetreä nuorimies veti juuri maiharia taakse uutta potkua varten samalla kun joukko hieman humalaisia pilottitakkisia kavereita otti juoksuaskelia minua kohti. Yhtäkkiä löysin itseni torin toiselta laidalta. Joukkueen kannustus ilmeisesti parantaa juoksutaitoja.

Natsit olivat ihmisiä niinkuin minäkin, mutta halusivat käyttää väkivaltaa eri mieltä olevia kohtaan. He kokivat muut mielipiteet uhkaavina ja vihattavina. Heidän käytöksensä oli äärimmäistä mutta tunteet samanlaisia kuin minullakin: Kiinnostus muita ihmisiä kohtaan, maukkaan oluen arvostus ja yhteenkuuluvuus kavereiden kanssa. Minustakin vääriksi kokemani mielipiteet olivat ärsyttäviä ja niitä esittävät joskus epäilyttäviä tyyppejä.

Kohtaamani natsit olivat humalaisia, henkisesti eksyneitä, yksinään pelokkaita ja vähän säälittäviä nuoria miehiä. Heidän käytöksensä oli väärin, mutta miksi vihaisin heitä? Silloin vihaisin sitäkin, minkälainen itse olin.

Olin oppinut kohtaamaan erimielisyyden ”sivistyneesti” ääntä korottamalla ilman väkivaltaa, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. He olivat kohdanneet väkivaltaa lapsuudessaan ja omaksuneet sen käyttäytymismallina. Vihaamalla natseja saisin vain heidät pelkäämään, vihaamaan ja hakkaamaan enemmän.

Ainoa mahdollisuus fasistin mielen muuttamiseen oli kohdata hänet ihmisenä. Jos keskustelisimme ja tuntisimme edes hivenen myötätuntoa toisiamme kohtaan vähentäisi se väkivallan mahdollisuutta radikaalisti.

Viha eri mieltä olevia kohtaan jatkuu edelleen ja on viime aikoina yltynyt. Vihattavia riittää: Mamut, homot, suvakit, vasurit, sosiaalipummit, rasistit, suurituloiset ja oikeistolaiset natsit. Seksuaalivähemmistöjen Pride-kulkueeseen tehtiin kaasuisku. Busseilla saapuvia pakolaisia ammuttiin ilotulitteilla. Äärioikeistolaisten organisoimaan itsenäisyyspäivän kulkueeseen hyökättiin kivittäen.

Ratkaisu on helppo: Lopetetaan vihaaminen, pilkkaaminen ja haukkuminen ja keskitytään sen sijaan ymmärtämään toisiamme. Tehdään yhdessä parempi maailma!