Työttömyys ja työvoimapula samaan aikaan – mitä ihmettä?

Rekrytoimme viime vuoden lopussa ohjelmoijaa johtamaani yritykseen. Kun ilmoitus oli pistetty linjoille aloimme odottaa hakemusten vyöryä. Irtisanomisista ja YT-neuvotteluista IT-alaa unohtamatta oli uutisoitu koko ajan, joten vapaata työvoimaa oli varmasti liikkeellä. Suomen työttömyysaste on nyt noin 9%. Se on paljon vaikka 90-luvun laman 20% huippulukemat ovat vielä kaukana.

Tarjosimme rentoa työympäristöä, sijaintia Helsingin keskustassa, kilpailukykyistä palkkaa, kivoja työkavereita, ilmaista aamiaista ja kaikkea muuta mukavaa. Yllätys oli melkoinen kun hakemuksia ei meinannut maksullisesta näkyvyydestä huolimatta tulla juuri lainkaan. Eivätkö työttömät hae töitä? Mitä Suomessa oikein tapahtuu?

Emme olleet yksittäistapaus, sillä kuulin samaa muilta saman kasvualan eli internet-palveluiden parissa toimivilta yrityksiltä. Jotkut ovat jo siirtämässä toimintaansa ulkomaille kun työvoimaa ei Suomesta löytynyt millään keinolla.

Miksi työttömien taidot ja yritysten tarpeet eivät kohtaa? Ja miten asia voitaisiin korjata?

Vapaus oppia

Koulutusjärjestelmämme on laadukas, mutta jäykkä ja vanhanaikainen. Kiintiöt eri aloille päätetään poliittisesti ja kynnys päästä opiskelemaan suosittuihin kouluihin on korkea. Monesti tarvitaan valmennuskursseja ja hakemista vuosien ajan ennenkuin opinahjon ovet aukeavat. Työttömän ei ole helppoa tai nopeaa hankkia tutkintoa uudelta alalta.

On vähän tunnettu tosiasia että samaan aikaan lain mukaan korkeakouluopetus on julkista. Kuka tahansa voi osallistua luennoille ja käytännössä usein myös tentteihin. Ainoa mitä opinto-oikeudettomalta jää tällöin puuttumaan on suoritusten hyväksyminen osaksi tutkintoa. Rajoitus on monesti tarpeeton, sillä ylimääräiset kurssille osallistujat eivät kuluttaisi resursseja merkittävästi. Opiskelijoiden määräkiintiöistä voitaisiinkin useissa tapauksissa joustaa ja antaa kenen tahansa suorittaa kursseja ilman korkealle nostettua pääsykoerimaa, joka ei palvele kenenkään etua.

Toinen oppimista rajoittava tekijä on oppimateriaalien hankala saatavuus. Usein tieto on edelleen kymmenien eurojen hintaisissa paperikirjoissa jotka päivittyvät vuosien välein. Tämä lisää kustantajien voittoja, mutta ei ole yhteiskunnan etu. Kun oppimateriaalit ovat avoimia ja verkosta saatavia voi jokainen opiskella ajantasaista tietoa ilman kustannuksia silloin kun haluaa. Avoimet oppimateriaalit ry on tehnyt asiassa pioneerityötä, joka kannattaisi ottaa koko julkisen koulutusjärjestelmän perustaksi.

Virallisen koulujärjestelmän rinnalle on syytä kehittää kansalaisten välistä koulutustoimintaa. Kasvussa olevan alan asiantuntija voisi korvausta vastaan opettaa työtä hakevien opintopiirille käytännön tietotaitoa. Kaiken opetukseen käytettävän rahan ei tarvitse mennä oppilaitoksille, sillä tavallisilla työtätekevillä on usein parasta tietoa siitä mikä uusilla aloilla käytännössä toimii.

Vapaus yrittää

Työpaikat eivät synny poliitikkojen päätöksillä vaan yrittäjien työllä. Tätä työtä haittaa se, että yrittäjältä puuttuu Suomessa perusturva ja viranomaiset ovat innokkaita laittamaan kapuloita rattaisiin poliitikkojen säätämän lakiviidakon pohjalta.

Näitä asioita ei ole vaikea korjata. Nykyään työttömyysturva katoaa jos kansalaisella on toimimatonkin yritys, ja konkurssin jälkeen saa tukia odotella kuukausikaupalla. Automaattinen perustulo takaisi minimitoimeentulon yrittäjille ja mahdollistaisi yritysten perustamisen myös vähävaraisille. Perustulo tekee myös palkkatyöstä aina kannattavaa vaikka se olisi osa-aikaista.

Työllistämistä koskeva säädökset ja sopimukset ovat nykyään aivan liian monimutkaisia. Työehtosopimuksissa on hyviäkin työntekijän etua suojaavia kohtia, mutta sen lisäksi kymmeniä sivuja haitallista byrokratiaa lisien lisistä ja tuntikirjanpidon poikkeuksista. Kaikki niihin käytetty aika on pois asiakkaiden palvelusta ja vähentää työllisyyttä. Lakeja ja säädöksiä pitää karsia vankalla kädellä ja työehtosopimuksia yksinkertaistaa merkittävästi. Pienyrityksissä on tärkeää että toimivat käytännöt voidaan sopia paikallisesti yrittäjien ja työntekiöiden kesken.

Yksinkertaisuus on voimaa

Nykyisin verotus on raskasta ja monimutkaista, jonka vastapainoksi yritykset voivat hakea erilaisia tukia. Tukihakemusten täyttämiseen, käsittelyyn ja tulosten raportointiin menee paljon työaikaa, ja rahat tulevat joskus kuukausien päästä. Se mikä yritys saa tukea ja mikä ei perustuu viranomaisten arvioon tuotteen innovatiivisuudesta ja liiketoiminnan mahdollisuuksista.

Uusien kasvuyritysten tukemiseksi on ehdotettu yritysmuotoa, joka hakemuksen pohjalta vapauttaisi startupin veroista ensimmäiseksi kahdeksi vuodeksi. Vaikka tämä yksinkertaistaisi tukijärjestelmää ohjelmaan hyväksytyiltä toisi se taas uutta byrokratiaa ja viranomaisia päättämään, mikä on tarpeeksi trendikästä ja innovatiivista ja mikä ei.

Haettavien tukien ja uusien yritysmuotojen sijaan kannatan tuista ja byrokratiasta vapautuvien summien siirtämistä kaikkien työverojen alennuksiin. Viranomaiset eivät tiedä mikä tulee menestymään ja mikä ei. Sen saa selville vain yrittämällä ja katsomalla meneekö tuote kaupaksi. Jos ei mene pitää muuttaa suuntaa ja yrittää uudestaan. Mitä helpommaksi tämä tehdään, sitä enemmän ihmisiä voimme työllistää.