Yhdessä tehty kulttuuri on parasta

Menin ensimmäisiin reiveihini Vappuna 1990 Katajanokalla. Olin juuri täyttänyt 18, ja tajusin vasta ovella että äsken avaamaani valkkaripulloa ei saisi viedä sisään. Tyhjensin sen nopeasti ja astuin sepelillä täytettyyn tiilimakasiiniin.

Värikkäät valokeilat halkoivat savulla täytettyä salia jossa jymisi acid house -musiikki. Tunnelma oli outo ja sepelillä vaikea kävellä. Viini alkoi kuitenkin mukavasti lämmittää ja biitti potki liskoaivoa ovelasti. Yhtäkkiä heiluin rumpukoneen tahdissa ja vietin seuraavat viisi tuntia transsissa iloisten uusien kavereitteni kanssa.

Reiveissä yleisö ei istunut rivissä katsomassa esiintyjää, vaan tanssi ja jutteli toistensa kanssa. Tapahtuman keskeinen luonne oli luoda se osallistujien kesken yhdessä, ja osa tanssijoista siirtyi välillä tiskin taakse soittamaan tai valoja ohjaamaan. Bileissä tapasinkin ihmisiä läpi yhteiskunnan täysin oman fysiikan opiskelijakuplani ulkopuolelta. Keskustelut kampaajien, rakennustyöläisten ja muusikoiden kanssa olivat kuin liima, joka sitoi minut muuhun yhteiskuntaan.

90-luvulla reivejä syntyi eurooppalaisten kaupunkien tyhjille alueille. Eniten niitä ilmestyi Berliiniin jossa suuret keskusta-alueet olivat vapautuneet muurilta. Uusi vapaa, yhdessä luotu kulttuuri sykki niissä voimakkaana. Puhtaimmillaan se oli, kun tapahtuma oli kaikille avoin ja epäkaupallinen. Tyhjäksi jääneet tilat täytti ihmisiä yhteen sitova, taidetta ja uusia ajatuksia tuottava dynamo.

Nykyään Berliinin keskusta-alueet ovat täynnä magneettilukoilla suljettuja lasipintaisia toimistoja ja ostoskeskuksia. Missään ei ole tilaa tanssia ja luoda taidetta yhdessä: Bileet ovat siirtyneet pois keskustasta. Myös Helsingissä vaalimökkimme vieressä Kampin keskuksessa on tilaa vain ostamiseen. Kauppakeskuksessa mitään ostamaton ihmisiä tapaamaan tullut on lähtökohtaisesti asiaton ja poistettava. Tarjoamme mökilllämme tilan ihmisille olla ja luoda uutta yhdessä, vaikka sitten maalaamalla ehdokkaan auto oman näkemyksen mukaan.

Helsingissä avointa, yhdessä luotua kulttuuria on ilmestynyt tyhjäksi jätetyille alueille. Sompasaaressa kavereiden kaikille rakentama Sompasauna ja Konttiaukiolla järjestetyt ilmaiset bileet näyttävät suuntaa kaupungin politiikalle. Rahan arvoinen, turisteja tehokkaasti houkutteleva kulttuuri ei tarvitse kalliita puitteita ja kaupungin holhousta: Riittää, että sille annetaan tilaa ja sitä ei kielletä.

Ehdotankin, että kulttuuria edistetään yksinkertaisesti ja edullisesti kaavoittamalla kauppakeskuksiin sopiva prosenttiosuus vapaata, epäkaupallista kohtaamis- ja kulttuuritilaa. Asuinalueilla tyhjiin liiketiloihin avatut korttelihuoneet tarjoavat mahdollisuuden tutustua naapureihin ja tehdä yhdessä sen sijaan, että aika kuluisi kitkerillä nettifoorumeilla.

Helsingin rooli ei ole seurata Berliiniä ja muuta Eurooppaa, vaan näyttää niille esimerkkiä myös kulttuuripolitiikassa.